Kirjoittaja: <A HREF=http://archive.skyehawke.com/story.php?no=7142&font=&size=>Alkuperäinen teksti.</A>Kääntäjänä minä Nikki.
Beta: Stargazer osasta 3 eteenpäin
Ikäraja: R ja nousee hieman myöhemmin NC-17
Laji: Romance, fluffy
Varoitukset: Slash, myöhemmin hieman väkivaltaa
Paritus: Harry/Draco
Disclaimer: Kaikki Rowlingin omaisuutta, mutta juoni kuuluu jennaverelle, minä vain suomennan.
Summary: Mitä jos joku Dracon esivanhemmista teeskentelee puhdasveristä ja salaa totuutta heidän Veela perimästään? Hämmentynyt Draco Malfoy rakastuu päättömästi Harry Potteriin, eikä itsekään ymmärrä miksi...
T/N: Ensimmäinen käännös teksti jonka olen päättänyt julkaista myös monien muiden luettavaksi. Aiemmin olen käännellyt ficcejä vain omaksi ilokseni koneella ja printtaillut siitä sitten ystävilleni, jotka väittävät etteivät heidän enkun taitonsa riitä.
Pyydän teiltä kommentteja ja haluan ehdottomasti kuulla positiivista, mutta myös kielteistäkin palautetta käännöksestäni. Kiitos ja kumarrus jo etukäteen!
Luku iloa!
Käännös: The Veela Enigma
Osa 1: Toissayönä
Osa 1: Toissayönä
Lucius Malfoy huokasi ja pyöritteli juomalasia käsissään samalla tiiviisti tulisijassa tanssivia liekkejä tuijottaen. Oli Dracon Tylypahkaan paluuta edeltävä yö, mutta siitä huolimatta Lucius istuskeli lempinojatuolissaan Malfoyn kartanon lukusalissa syvästi mietteisiinsä uppoutuneena. Hän ei ollut päässyt syventymään ajatuksiinsa sitten viime kesäkuun sillä vankilatuomio Azkabaniin oli vienyt suurimman osan hänen kesästään.
Luciuksen onneksi Malfoyna olemisessa oli myös muutamia etuuksia, kuten vankilasta pois pääsy maksua vastaan ja kansalle tärkeiden poliittisten yhteyksien tarjoamat hyödyt. Joka tapauksessa Malfoyn nimi oli nyt tahraantunut sillä nykyään se yhdistettiin kuolonsyöjiin, Lordi Voldemortiin, pimeään taikuuteen ja kaikkeen mikä vähänkin liittyi hyvien velhojen mielestä äärimmäiseen pahuuteen.
"Huomioi heidät, Draco", Luciuksen neuvo oli ollut pojalleen kun tämä oli katkerana selittänyt uudesta yleisestä mielipiteestä ja mustalle listalle joutumisesta kaikkien muiden Luihuisten silmissä.
"Mutta isä", Draco sihahti, "Miksi menit alkujaankaan liittymään Tiedät-Kyllä-Kenen joukkoihin? Eikö muka ollut ilmiselvää, että hän on päästään vialla? Kyllä, hän on paha ja voimakas ja kaikkea, mutta rehellisesti, kirottu Harry Potter on voittanut hänet joka vuosi lähes viiden vuoden ajan. Sanooko tämä sinulle mitään?"
Luciuksen vastaus pojalleen oli ollut vain vihainen katse, jonka jälkeen hän kulautti alas kurkustaan toisen vodkalasillisensa. Tällöin Draco pyöräytti silmiään ja lopulta hän nousi ylös vain mennäkseen valittamaan äidilleen siitä kuinka hänellä oli lukuisia hienoja juhlakaapuja, mutta ei silti mitään paikkaa jossa käyttäisi niitä.
Pidätyksensä jälkeen Lucius oli usein pyöritellyt mielessään tätä Voldemort vastaan Potter tilannetta. Hän ei saanut mielestään ajatusta, että ehkä Draco suunnitteli jotakin. Harry Potter kuitenkin antoi täyden vastuksen Pimeyden Lordille joka käänteessä ja tämän seikan Lucius oli pannut merkille päätyen johtopäätökseen, että ehkä siinä todellakin oli vielä mukana jotakin muuta. Se oli häiritsevä ajatus, joka ei koskaan vaikuttanut katoavan hänen mielestään.
Lähiaikoina Lordi Voldemort oli ollut hyvin huolestunut Luciuksen jatkamisesta hänen palveluksessaan, mutta tähän päivään asti vanhemman Malfoyn oli onnistunut pelata itselleen lisäaikaa vetoamalla siihen, että hän oli Ministeriön tarkkailun alaisena ja hänen täytyisi pysytellä kuivilla vesillä siihen asti kunnes olisi päässyt nousemaan julkisesti takaisin omaan arvoasemaansa. Hän oli korostanut huomattavasti sitä kuinka paljon hyödyllisempi olisi Pimeyden Lordille, kun hän olisi jälleen luotettu ja kunnioitettu myös julkisesti ja vastahakoisesti Lordi Voldemort oli myöntänyt olevansa samaa mieltä.
Lucius ei edes uskaltanut ajatella sitä, mitä voisi tapahtua, jos hän kertoisi Pimeyden Lordille totuuden. Siitä että vetäytyi kauemmas vain kun hän ei ollut varma, kummalla puolella työskentelisi, sillä hän halusi ehdottomasti kuulua voittajien puolelle. Voittamisen motivaatio oli kaikkein suurin Malfoylle - eikä ehdoton pimeyden puolelle kuuluminen, tai valoon kuuluminen, eikä myöskään hyvien puolelle, tai vääryyden puolelle. Ei, ehdottomasti tärkeintä oli kuulua voittajiin, mutta silti hän oli haluton myöntämään sitä. Pieni hiljainen ääni Luciuksen päässä oli alkanut toistelemaan, että voittajia mahdollisesti tulisivat olemaan Dumbledore ja Harry Potter joukkoineen. Niinpä hänen olisi tehtävä valinta ja pian sittenkin.
Lucius tuijotti takassa loimuaviin liekkeihin ja eräs kysymys jaksoi jatkuvasti nousta hänen mieleensä. Miksi Harry Potter? Mikä oli niin erityistä tässä pojassa? Miksi hän olisi kykenevä tekemään sen mihin yksikään muu velho ei ollut ikinä pystynyt ja kuinka hän kykeni uhmaamaan Voldemortia yhä uudestaan ja uudestaan?
Yllättäen Lucius sai kuin saikin idean. Malfoyt ovat puhdasverisen perheen perikuva, joten heillähän oli todella kattava kokoelma velhojen sukuperää koskevia kirjoja. Kaikkien taikovien velhoperheiden perhekohtainen historia oli dokumentoitu Malfoyn kartanon kirjastoon aina Pimeiden Aikojen alusta alkaen. Tämä auttoi Malfoyta aina selvittämään kenet olisi hyvä naida, siispä miksei hän ollut koskaan aiemmin tullut katsoneeksi mitään tietoja Potterista?
Heidän perhehistoriansa oli lähes yhtä vanha ja puhdas kuin Mustien tai Malfoyden. Lucius heitti pikaisesti lopun juomastaan alas kurkusta ja suuntasi kulkunsa kirjastoon.
* * *
En voi uskoa tätä, Lucius ajatteli itsekseen, mutta siinä se oli kirotun ilmiselvä asia eikä hän ollut tajunnut sitä aiemmin. No, tämä tulee tekemään päätökseni hyvin paljon helpommaksi.
Hän raapusti välittömästi Dumbledorelle kirjeen ja selitti kaiken. Hän kysyi myös mahdollisuutta tavata ja keskustella asioista kasvotusten ja lopuksi hän rullasi kirjeen huolellisesti loitsien turvallisuus syistä siihen havaitsemisen estoloitsun ja kutsui sitten luokseen suosikkipöllönsä.
Kun kirje oli lähetetty, hän rohkaisi itsensä mennäkseen keskustelemaan perheensä kanssa. Hän tiesi Narcissan tulevan olemaan riemuissaan - hän ei koskaan ollut todella pitänyt siitä "hirvittävästä, hyypiö Pimeyden Lordista". Hän oli kieltäytynyt liittymästä kuolonsyöjiin sanomalla olevansa liian kaunis ottaakseen niin ruman tatuoinnin, eikä hän ollut kovinkaan kiinnostunut kidutuskirouksen käytöstä.
Lucius ei ollut todellakaan varma siitä millainen Dracon reaktio tulisi olemaan kun hän kertoisi tälle heidän puolen vaihdoksestaan, mutta joka tapauksessa hän oli melko varma siitä, ettei Dracolla ollut loppujen lopuksi edes aikomusta liittyä kuolonsyöjiin. Hän tiesi poikansa ja Harry Potterin välisestä kilpailusta ja tiedosti sen mahdolliseksi esteeksi saada Dracon suostumus. Hän oli kuitenkin vakaasti päättänyt kykenevänsä työskentelemään siitä huolimatta.
Lucius selvitti tiensä läpi sokkeloisen kartanon Dracon makuuhuoneelle ja koputti oveen.
"Sisään!"
Lucius avasi oven poikansa huoneeseen joka oli yllättävän maukkaasti sisustettu nuorelle teinipojalle. Pehmeät nahkasohvat joihin sointuivat lukuisat koristetyynyt. Kimalteleva suihkulähde huoneen seinustalla loi rauhallista tunnelmaa liplatuksellaan ja ilmapiiri huoneessa muistutti vahvasti Zen-tyyliä. Ainoa asia, mikä paljasti huoneen kuuluvaksi teinille, oli huoneen seiniä peittävät julisteet ammattihuispaajista.
Tietysti kaikki julisteet sattuivat olemaan miehistä ja jotkut heistä olivat liigan komeimpia miehiä ja useimmat poseerasivat vaatteissa, jotka olivat huomattavasti paljastavampia kuin huispauskaavut.
Tällä hetkellä Draco retkotti vuoteellaan syvästi Velhojen Muoti-lehteen uppoutuneena. Se oli miehille suunnattu muoti-kuvasto.
"Hei isä. Tarvitsetko jotakin?" Draco tiedusteli nostamatta katsetta lehdestä ja niinpä Lucius katsoi parhaaksi mennä suoraan asiaan.
"Draco poikani, me vaihdamme puolta."
"Um, en tarkoita olla epäkohtelias tai mitään, mutta olen vaihtanut puolta jo vuosia sitten, muistatko? En ole koskaan pitänyt tytöistä."
Lucius räpäytti silmiään muutamaan otteeseen ennen kuin jatkoi.
"En tarkoittanut sitä." Draco katseli isäänsä hetken hämmästyneenä kunnes hänellä loksahti.
"Ooooh, me emme enää työskentele Tiedät-Kyllä-Kenelle. Me vaihdamme siis Dumbledoren puolelle, sitäkö tarkoitit?"
"No, periaatteessa kyllä. Tiedän, että saatat järkyttyä tästä, mutta -
"Kiitos Merlinin! Minä niin kammoksuin sitä kammottavaa kliseetä 'mutta, isä, en halua olla kuolonsyöjä' keskustelua ja nyt meidän ei edes koskaan tarvitse käydä sitä." Draco sanoi ja palasi takaisin lehtensä pariin.
Lucius oli lievästi yllättynyt. "No, tämäpä oli helppoa. Oletin sinun laittavan edes hieman enemmän vastaan tässä asiassa sillä tiedän kuinka paljon vihaat Harry Potteria."
"Oi luoja kyllä, vihaan Potteria. Vihaan häntä hullunlailla, mutta se ei tarkoita sitä, että minun tulisi pitää hänestä, voidakseni kuulua hänen puolelleen. Parempi hän on kuin Tiedät-Kyllä-Kuka. Potter on sentään kohtalaisen hyvän näköinen, tai siis jos pitää niistä sotkuisista hiuksista ja ihmepoika tyylisestä ulkonäöstä."
"No niin, oletan tämän pitävän paikkaansa." Lucius ei todellakaan tiennyt mitä muuta olisi voinut sanoa. Draco sen sijaan hymyili isänsä ilmeelle suloisesti. "Joten se siitä sitten? Etkö aio kysyä miksi vaihdamme puolta?"
Draco kohautti olkapäitään. "En. Olen varma, että sinulla on siihen hyvä syy." Hän jatkoi lehden selaamista kunnes löysi kuvan jota oli etsinytkin.
"Katso häntä isä. Antonio Cassetti, etsijä. Hän pelasi Italian valtakunnallisessa joukkueessa muutama vuosi sitten. Hän on upea, eikö olekin?"
Lucius katsoi tummahiuksista huispaajaa joka oli pukeutunut ainoastaan voimistelijoiden shortseihin ja vinkkasi silmäänsä kameralle. "Öhöm toki, poikani. Upea."
"Olet tulossa kanssani Tylypahkaan." Draco sanoi hellästi valokuvalle ja teki tilaa lehdelle yhteen matka-arkuistaan joka lepäsi hänen vuoteensa vierellä.
Sillä välin Lucius katseli poikaansa. Kesän aikana Dracosta oli tullut hätkähdyttävän hyvän näköinen. Lucius ja Narcissa olivat kumpikin hyvin silmiinpistävän näköisiä, mutta Draco todellakin vei asiat aivan uudelle tasolle.
Hänen hiuksensa olivat vaalentuneet lähes valkoisiksi ja ne hehkuivat yliluonnollisesti. Hänen ihonsa näytti lähestulkoon hohtavan ja hänen ennen liuskekiven harmaat silmänsä olivat muuttuneet metallisen hohtoiseksi hopeaksi. Kokonaisuudessaan vaikutus oli kuin ulkoavaruudesta, näin vähätellysti ilmaistuna.
Lucius ravisteli päätään. Joten hänellä oli yliluonnollisen komea poika joka sattui nähtävästi olemaan homo. Melkoinen menetys kaikille maailman noidille, mutta tämä oli nyt Luciuksen pienin murheen aihe.
Lucius totesi tämän olevan oiva hetki vetäytyä takaisin opintojensa pariin. Kaiken lisäksi hänellä oli asioita hoidettavana, ihmisiä tavattavana, sekä Pimeyden Lordi harhautettavana.
Oli kuitenkin hyvin huvittavaa huomata, että Lucius Malfoy eikä myöskään itse Draco Malfoy ollut koskaan tullut huomanneeksi, että joka ikinen huispausjulisteen pelaaja Dracon huoneen seinällä oli mustahiuksinen.
